Haastateltavana Ulla Mäkinen

Harrastajaesittelyn tavoite on tuoda esille eri näkemyksiä yhdistyksen roduista ja harrastusmahdollisuukista niiden parissa. Esittelyssä on sloughiharrastaja, helsinkiläinen eläkelläismaalari Ulla Mäkinen. Esittely muodostuu kirjallisesta haastattelusta eli Ullalle lähetetyistä kysymyksistä, joihin hän on vastannut kaikessa rauhassa ja vastaukset on julkaistu sellaisenaan. Esittely on jaettu 4 aihepiiriin: rotu, harrastaminen, terveys ja ”Hakim” Hakeem el Djebel de la Bérondière.

ROTU

1. Miten tutustuit tai kiinnostuit rodusta?
Tutustuin Tarja Matikaiseen ja hänen slougheihinsa vuonna 2006. Minulla oli ajatuksissa vaihtaa rotua, sillä olin harrastanut aktiivisesti belgianpaimenkoirilla vuodesta 1990 ja kaipasin vaihdosta itseni kannalta kevyempään lajiin. Ihastuin Tarjan koiriin ja ensimmäisen Elegantin sain vuonna 2007 L-pentueesta. Tuohon aikaan asuimme lähekkäin, joten minulla oli mahdollisuus käydä hoitamassa pentuja.

2. Mikä rodussa viehättää?
Slougheissa viehätti ennen muuta luonne, mutta myös sirous ja samalla nopeus ja ketteryys.

3. Mikä on mielestäsi tunnusomaisin piirre tai ominaisuus sloughissa (ts. mikä tekee sloughista sloughin verraten vaikka salukiin yms.)?
En voi verrata kovin hyvin sloughia muihin vinttikoiriin, koska en ole omistanut muita vinttikoirarotuja. Salukiin verrattuna slougheilla on ehkä avoimempi luonne. Se ei ole samalla tavalla ”rasisti” vaan kestää kaikenlaisia kavereita – poikkeuksia tietysti saattaa olla sekä slougheissa että salukeissa. Sloughi on mielestäni myös aikaisemmin valmis esim. kisaamaan, luonne on varmempi kuin salukeilla (ja taas on ne poikkeukset).

4. Montako sloughia sinulla on tai on ollut ja mistä kennelistä/kenneleistä?
Ensimmäinen sloughini oli Elegantin Lyijylouhos (Leda), toinen Sabih Shi’Rayan USA:sta (Sabi), kolmas Elegantin Muskoviitti (Musu), joka on Sabin poika, neljäs Hakeem el Djebel de la Bérondière ja viides Naseer dlB, joka on Hakimin siskon poika. Hakim ja Naseer ovat Ranskasta Marie-France Debayelta.

5. Mitkä ovat ne valintakriteerit, kun valitset pennun?
Aiemmin ajattelin ulkonäköä, vaikka en ollut perehtynyt rotumääritelmään kovinkaan syvällisesti. Nykyään kiinnitän enemmän huomiota rakenteeseen ja tietenkin siihen, kuinka vahva vietti pennulla on ajatellen juoksukisoja, haluan ehdottomasti harrastaa koirillani. Ulkomuoto on myös tärkeä, ennen kaikkea vahva ja terve rakenne. Olin haaveillut mustasta sloughista, joten se oli melkein ykköskriteeri silloin kun hankin Hakimin.

6. Halusitko sloughin jotain tiettyä ominaisuutta tai harrastusta varten?
Kuten edellä mainitsin hankin koirani harrastusta varten ja koska sloughi on luonteeltaan ”varma”, se on hyvä valinta. Slougheilla on erittäin voimakas metsästysvietti, siksi en ole muita vinttikoirarotuja koskaan edes harkinnut. Lisäksi palveluskoirien kanssa kilpaileminen on huomattavasti vaativampaa ja minulle alkoi kertyä ikää jo sen verran, että oli katseltava muita vaihtoehtoja.

7. Onko rotu vastannut odotuksiasi, miten?
Rotu on kyllä haasteellinen, mutta muuten on vastannut odotuksia loistavana harrastuskoirana. Alussa oli totuttelemista ottaen huomioon sen, että minulla oli aikaisemmin ollut palveluskoiria, jotka ovat täysin erillaisia. Sloughit ovat aika jääräpäisiä.

8. Mitkä ominaisuudet ovat tulleet yllätyksenä?
Yllätyksenä on tullut voimakas ajovietti sekä räjähtävä lähtö, johon en ole vieläkään oikein tottunut.

9. Suositteletko sloughia kaikille tai millaisille ihmisille? Entä muiden rotujen kanssa?
En suosittele rotua ihan kaikille, rotuun täytyy ehdottomasti etukäteen tutustua. Vinttikoira tarvitsee paljon liikuntaa, joten siihen on varauduttava. Liikunnan on oltava monipuolista, pelkät hihnalenkit eivät riitä. Slougheilla myös psyykkinen hyvinvointi edellyttää riittävästi sosiaalista ja fyysistä toimintaa. Se on ehdoton edellytys juoksuharrastuksenkin kannalta.

HARRASTAMINEN

10. Mitä harrastat koiriesi kanssa ja kuinka usein?
Harrastan koirieni kanssa ensisijaisesti sekä rata- että maastojuoksuja, mutta myös jonkin verran näyttelyitä. Käyttöpuolta enemmän, sillä minua on aina kiinnostanut koirien työskentely niissä tehtävissä, johon ne on tarkoitettu. Sloughit ovat maastossa omimmillaan vaikka ratajuoksukin sujuu.

11. Kuinka tutustuit lajeihin?
Lajiin tutustuin Tarja Matikaisen kanssa ja aloin käymäänTuomarinkartanolla sekä Hyvinkäällä, jossa treenattiin myös maastoa. Alusta saakka olen ollut erittäin aktiivinen varsinkin kotiradalla Tuomarinkartanolla. Alussa juuri Tarjan kanssa kuljimme kilpailuissa ja treeneissä, sillä muita ei ollut kuin Ledan sisarukset.

12. Kuinka ylläpidät tai treenaat kisaa/näyttelyä varten?
Varsinainen treenaaminen jollain erikoisella tavalla on tarpeetonta. Koirien normaali elämä on riittävä myös treeniksi. Vieheen perässä juostaan keväisin joitain kertoja, mutta kisakaudella ei vieheen perässä viikolla ole minusta terveellistä eikä tarpeellista juosta. Minulla on tietysti hyvä tilanne kun kotona on neljä koiraa, jotka pitävät toisensa kunnossa. Näyttelykäyttäytyminen on sitten toinen juttu. Vaikka treenataan aina ei mene putkeen, josta saan joskus kuulla kavereilta. Yleensä menee hyvin kun itse pysyn rauhallisena ja keskityn koiraan. Vinttikoirat ovat aika helppoja esitettäviä ja sloughi varsinkin, koska sitä ei venytellä keinotekoiseen asentoon vaan annetaan seistä vapaasti.

13. Minkä ikäisenä olet aloittanut koiriesi treenaamisen juoksukisoja varten ja kuinka?
Se on vähän koirakohtaista, yleensä sloughi on aika valmis kisaamaan jo muutaman harjoittelun jälkeen. Ainakin minulla on ollut sellaiset koirat. Tiedän myös sloughin, joka ei harjoitellut juuri ollenkaan ja voitti heti ensimmäisen kilpailunsa.

14. Mitkä ovat koiriesi huippuhetket (kisat/näyttelyt tai jokin muu)?
Vaikea sanoa mitkä ovat koirieni huippuhetket, niitä on niin monta, esim. Musun MM-14 sekä Haksun EMM-15, koska molemmat kisat käytiin täällä Suomessa, sekä tietenkin TWIN-CUP 2014, joka on Latvia -Viron yhteiskilpailu sekä tietenkin EMM-16 ja 2017, joista tuli hopeaa molemmista. Arvostan näitä kisoja, joissa on paljon muitakin slougheja. Hakim on myös ensimmäinen ratavalio Suomessa.

15. …entä pahimmat pettymykset?
Pahimmat pettymykset, onhan niitä joitakin. Lähden aina kilpailemaan voitto mielessä, joten jos ei voiteta, se on aina pettymys, milloin pienempi milloin suurempi. Suurimmat pettymykset liittyvät kyllä ihmisiin. Tässä harrastuksessa on saanut osansa myös ihmisluonnon pimeämmästä puolesta. Juoksukilpailuissa on kuitenkin saanut ystäviä ja kavereita yli roturajojen ja joukkuehenki on mahtava noilla EM-kisamatkoilla. Salukiporukoissa on kavereita ja ystäviä, joiden kanssa on mukava matkailla pitemmällekin, samoin HVK:lla. Tarja ja Marie-France sekä Thierry Debaye ovat myös kannustaneet ja iloinneet menestyksistä sekä dlB-kaverit täällä ja muualla sekä lukuisat muut vinttikoiraharrastajat.

16. Mitä haluaisit sanoa vinkiksi muille kisaamisen aloitteleville?
Niille, jotka tähän harrastukseen ryhtyvät kehoittaisin aloittamaan kaiken varovaisesti, älä innostu liikaa, anna koirasi levätä kunnolla. Ensimmäinen vuosi on erittäin tärkeä, älä kuluta koiraasi loppuun liian pian, kuuntele kokeneempia harrastajia ja kysy neuvoja rohkeasti. Koira pysyy kunnossa ja terveenä pitempään kun malttaa mielensä. Koirieni parhaat tulokset ovat tulleet, kun koirat ovat joutuneet lepoon pitemmäksi aikaa. Itse olisin ehkä ollut hätäisempi, mutta olen joutunut toteamaan miten huimaa kehitystä tapahtuu levossa. Radoilla on paljon kokenutta porukkaa, jotka antavat neuvoja mielellään. Tyhmää kysymystä ei ole. Harrastus edellyttää myös auton omistamista, sillä kisa- ja näyttelypaikat ovat milloin missäkin. Se vaatii myös rahaa, samoin koiran pitäminen yleensä. Eläinlääkärit ovat vuosien varrella kallistuneet eikä ruokakaan ihan halpaa ole vaikka ruokkisikin kohtuuhintaisilla tuotteilla, kuten minä teen.

TERVEYS

17. Millaista liikuntaa sloughit mielestäsi tarvitsevat?
Vaihtelevaa liikuntaa, kuten kaikki koirat tarvitsevat. Tärkeintä on, että vinttikoira pääsee johonkin juoksemaan vapaasti, itse pyrin päivittäiseen vapaana juoksutukseen, jos vain säät sallivat sen.

18. … ja millaista päivittäistä (viikoittaista) liikuntaa omat koirasi saavat?
Tuossa edellä jo mainitsinkin.

19. Miten ennaltaehkäiset vammoja (lihashuolto,venyttely ym.)?
Tarpeen vaatiessa hierontaa ja venytystä varsinkin näillä kilpailevilla koirilla. Hakimin tultua olen joutunut toteamaan kuinka tärkeää on koiran terve rakenne. Musulla on löysät ja taipuneet ranteet sekä liian suorat ja eteen kiinnittyneet raajat, jotka ovat aiheuttaneet sille vammautumisia kisoissa. Olen käynyt koirineni fysioterapeutti Tamara Merenvallan vastaanotolla ja hän oli hyvin huolestunut noista ranteista. Vaikka Musu kuntoutui normaaliin elämään, ei se kestä enää kilpailuja joten päätin, että Musu jää eläkkeelle. Eläinlääkäri Teresa Skryzypczak sanoi taipuneiden ja löysien ranteiden voivan olla myös perinnöllinen vika ja Sabilla onkin samanlaiset kun pojallaan Musulla. Hakimilla on hieman taipuneet ranteet, mutta ei löysät. Naseerilla onneksi on suorat eturaajat.

20. Kuinka ruokit koirasi?
Koirani syövät ihan tavallista edullista ja energiapitoista ruokaa, lisäksi raaka lihaa, mahaa ym..

21. Onko sloughi mielestäsi terve rotu? (Mitä sairauksia pidät rodussa silmälläpidettävinä?)
Sloughi on mielestäni aika terve rotu, mutta kiinnittäisin enemmän huomiota selkä- ja lannevikoihin. Jos selässä huomaa jotain vaivaa, se vaikuttaa myöskin jalkoihin, jolloin juokseminen hidastuu. Ledalle kävi näin, se menetti liikuntakykynsä takaosan pettäessä kokonaan. Olen miettinyt myös tuota kippuraa häntää, onko sekin selkärangan jatke ja kuinka paljon lyhyt jyrkkä risti ja liian pitkä lanneosa vaikuttaa tuohon selkäongelmaan. Saksassa on DNA –tutkimuksissa löydetty myös slougheilta perinnöllistä selkävikaa sekä PRA:ta. Muuten ovat minun sloughini saaneet olla terveitä. Vaikea sanoa näin harvinaisesta rodusta mitään varmaa vielä tällä kokemuksella, eikä tutkimustakaan ole juuri ollenkaan kuten on esim. salukeilla. Marie-France teettää DNA –tutkimukset koiristaan, joten joskus tulevaisuudessa ainakin hänen koiristaan voi sanoa jotain varmempaa. Sellaisten koirien osalta, joilla ei sukuja tiedetä on mahdoton sanoa yhtään mitään.

”HAKIM” Hakeem el Djebel de la Bérondière

22. Listaa tähän kaikki tai tärkeimmät Hakimin saavutukset: C.I.B C.I.B.P C.I.C PM-16 FI KVA-M FI KVA-R FI MVA EE MVA EE KVA-M LV KVA-M LT MVA EMM-15 HeJW-13 JV-13 LTJV-14 V-14 BALTV-15 Twin Cup-14 SVKLMM-16. Mielestäni kaikki nuo ovat arvokkaita, niihin on mennyt aikaa ja rahaa, vaikka Haksun kohdalla nuo tittelit ovat tulleet aika helposti verrattuna muihin koiriini.

23. Mitä Hakimin saavutusta arvostat eniten ja miksi?
Kyllä ne ovat nuo KV -saavutukset, varsinkin maastopuolella. Niihin liittyy myös matkoihn liittyviä mieluisia ja vähemmän mieluisia muistoja, jotka ovat merkityksellisiä.

24. Mikä ominaisuus Hakimissa tekee mielestäsi siitä menestyneimmän koirasi?
Haksu on peräänantamaton ja siitä näkee kuinka se rakastaa juoksemista. Se on vahva, elastinen ja älykäs juoksija. Sloughi Shown tuomari Liz Gross von Hübbenet ihmetteli miten niin kookas (hänen mielestään myös lihava) uros voi olla niin ketterä ja elastinen maastossa. Hän oli nähnyt videoita Haksun suorituksista.

25. Oletko tehnyt/treenannut jotain toisin verrattuna aiempiin koiriisi?
En ole eikä Haksua tarvitse treenata, se tietää heti mistä on kysymys kun tullaan kisapaikalle.

26. Onko Hakim pysynyt terveenä ja välttynyt loukkaantumisilta?
Haksu on välttynyt loukkaantumisilta, ja terveenäkin se on pysynyt, luojalle kiitos.

27. Mitä odotuksia (kisa, näyttely, pentue yms.) sinulla on vielä Hakimin suhteen?
Ei minulla mitään odotuksia ole, mennään vuosi kerrallaan eteenpäin. Ikää tulee koko ajan, myös minulle, joten jos jotain saavutuksia tulee niistä ollaan onnellisia. Tuleva vuosi otetaan rauhallisemmin ja opetetaan tuo tulokas näihin maastokisojen saloihin.

28. Millainen luonne/luonteenpiirteitä Hakimilla on (voit verrata vaikka muihin koiriisi)?
Sillä on mahtava luonne, johtajuus on sen hallussa, mutta samalla se on erittäin lempeä. Ruoka ja nartut saavat sen toisinaan kiihtymään. Jokainen koirani on oma persoonansa, mutta kaikki ihania.

29. Millainen reissukaveri Hakim on?
Hakim on todella helppo reissukaveri, mutta niin ovat kaikki muutkin koirani. Naseer vaikuttaa samanlaiselta, mutta on ehkä hieman pehmeämpi luonteeltaan, mutta aika näyttää mihin se kehittyy.

30. Miten Hakim viihtyy laumassasi ja millainen se on uuden pennun kanssa?
Hyvin tuo on sopeutunut, pennun kanssa jaksaa peuhata. Tosin sillekin on paikka osoitettu.
Hakim on minun unelmieni täyttymys, en olisi koskaan osannut edes haaveilla saavani sen kaltaisen koiran. Musta väri oli haaveissani ja täällähän sellaisia ei ollut, joten valitsin valokuvasta Haksun, joka oli jo neljäkuinen tullessaan Suomeen. En ehkä olisi sitä hankkinut, mutta Suomeen oli tullut jo kaksi Berondierea aikaisemmin, myös Haksun sisko, joten luotin saavani kunnon sloughin. Muutamat kaverit tosin yllyttivät myös pontevasti. Itse pohdin jonkin aikaa olenkohan liian vanha, mutta mistä sitä koskaan tietää kuinka pitkään sitä täällä ollaan kunnossa. Kaikki muu on tullut bonuksena päälle, ihana luonne ja loistava kilpakoira. Joka päivä olen kiitollinen, että olen sen saanut.